Hehkutin tuossa taannoin elämyksellistä teatterikäyntiä. Viime viikolla koin taas yhdenlaisen kulttuurielämyksen, kun kävin katsomassa oululaisen showtanssiryhmä Starliten So in Love -spektaakkelin.
                    Kokemuksesta voin sanoa, että tanssi on parhaimmillaan liikkeenä, omassa vartalossa. Muistan käyneeni diskotanssin alkeiskurssilla Tanssikoulu Citydancessa joskus ala-asteella. Harjoittelimme hammereita ja bus stop -nimistä tanssia. Koreografiat eivät pysyneet päässäni ja oma, kasvava kroppani oli kaikkea muuta kuin hallinnassani. Harrastus jäi alkeiskurssiin.
                    Kun sitten uskaltauduin tanssikurssille aikuisella iällä lokakuussa 2001, olin haaveillut siitä jo kauan, mutta jotenkin kuvitellut, ettei se voisi olla mahdollista. Salsa tempaisi minut imuunsa heti ensimmäisestä kokeilukerrasta. Helpotkin koreografiat tuntuivat edelleen välillä ylivoimaisilta, ja nyt se kroppa vasta olikin hukassa, mutta sillä ei ollut enää mitään väliä. Tanssin ilo iski minuun heti ensi kerrasta alkaen.
                    Aloitin tanssitunnit, ja melko pian sain kokea ensimmäisen, tanssillisen flow-kokemuksen. Sellaisen, kun koko kroppa tuntui liikkuvan kuin itsestään, askeleita tavaamatta, musiikin rytmiin sulautuen. Vuosien mittaan sain olemukseeni ryhtiä ja vastalihaksiini kiinteyttä. Sitten harrastus jäi, kun viikot täyttyivät heppahommista.
                    Toiseksi parhaimmillaan tanssi on juuri Starlite-show'n tyyppisinä elämyksinä. Marko Keräsen koreografioima, vajaan tunnin mittainen show oli yhtä elämystä alusta loppuun. Siinä oli jotain samaa kuin supersuositussa Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa: glamouria, arjesta irtautumista, kylmiä väreitä. Starliten tarinan taustalla kulkivat Arno Kotron runot. Kuka olisi uskonut, että rakkausrunon voi tanssia?
                    Tanssi on laji, jota on vaikea lokeroida urheiluksi tai kulttuuriksi. Urheilulajina se ei juuri saa tunnustusta, vaikka on helppo nähdä, että monien muiden lajien edustajiin verrattuna tanssijalta vaaditaan uskomatonta suorituskykyä ja fyysistä treeniä. Kulttuurimuotona tanssi voi olla mitä tahansa baletista nykytanssiin, mutta onko tällainen viihdyttävä kabaree sitten tanssin populaarikulttuuria?
                    Osallistuin jokin aika sitten tanssiaiheiseen valokuvauskilpailuun. Nämä maailmallakin mainetta niittäneet oululaistanssijat on sentään tunnustettu urheilijoiksi.