Eräs tärkeäksi tullut ihminen herätti tuossa muutama päivä sitten pohtimaan sitä, mikä oikein on koti. Tuo itselleni itsestään selvä asia kirkastui muutamaan ajatukseen.

                      Koti. Se on turvasatama jossa rauhoittua, paikka jossa heittää roolit nurkkaan ja olla oma itsensä. Se on oma kolo johon käpertyä, yksin tai yhdessä. Ennen kaikkea se on paikka jossa on yksinkin hyvä olla.                     

                      Kodin huoneissa näkyy oman käden jälki, omat valinnat ja oma, eletty elämä. Sen kaapeista ja komeroista löytyy tärkeitä muistoja, läjäpäin valokuvia joita mikään kotivakuutus ei koskaan voisi korvata, jos vahinko kävisi.          

                      Koti on paikka johon aina palaa maailmalta mielellään, jonka arvon oikeastaan ymmärtää vasta kun on käynyt tarpeeksi kaukana sen tajutakseen. Jonne usein ikävöi, kun sinne syystä tai toisesta ei ole mahdollista jäädä, mutta joka usein tuntuu turhan arkiselta siivousvelvoitteineen ja kasvavine takapihan nurmikkoineen.

                      Koti on yhtä kuin oma sauna, oma sänky ja omat tyynyt. Omat kirjat ja levyt, omat tärkeät asiat.

                      Näitä pohtiessani huomasin olevani erityisen onnekas ihminen, sillä minulla tällaisia paikkoja on kaksi.