<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

"Tee jo tänään se minkä voisit tehdä vasta huomenna, se ei nimittäin ole huomenna yhtään vähemmän veemäistä."

Anna-Leena Härkönen

 

Yhdyn täysin sydämin Härköseen. Asioita on ihan turha siirtää huomiseen, kiireessä ne ovat vielä veemäisempiä hoitaa. Mutta miksi sitten huomaan jatkuvasti venyttäväni hoidettavia asioita viime tinkaan?

                      Sain vastikään hoidettua asian, joka oli roikkunut tehtävälistallani puolitoista vuotta. Kyllä, luit aivan oikein: puolitoista vuotta!

                      Kesällä 2005 keräsin graduaineistoni, aikuisratsastajien kertomuksia, nettilomakkeella. Vastauksia tuli reilut 800 kappaletta. Nuo kaikki 800 lomakevastausta lojuivat yliopiston sähköpostilaatikossani, jonka tunnusten tiesin vanhenevat tämän vuoden tammikuussa. Tarkalleen ottaen tänään.

                      Viime viikolla sain vihdoin marssittua yliopiston ATK-neuvontaan, koputettua kiltin nörtin työhuoneen oveen ja ojennettua hänelle muistitikun kyseisen tärkeääkin tärkeämmän sähköpostikansion tallentamiseksi. Aikaa koko operaatioon kului ehkä viisitoista minuuttia.

                      Tuon jälkeen tunsin itseni niin tehokkaaksi ja aikaansaaneeksi, etten osannut tarttua enää mihinkään päivän töihin. Olin vihdoin tehnyt sen! Asia oli poissa päiväjärjestyksestä! Saisin viimein viivata kalenteristani yli sen viimeisenkin muistutuksen asiasta. Huhh.

                      Sama pätee moniin työasioihin. Harvoin saan lähetettyä jutun tilaajalle jo viikkokausia ennen dead linea. No, kyllä sitäkin joskus tapahtuu, mutta sitäkin useammin käy niin, että herään dead line -aamuna tuntia aikaisemmin viimeistelläkseni jutun lähetyskuntoon. Tuon tuostakin tulee mieleeni, että olisihan tämänkin asian voinut hoitaa hyvissä ajoin.

                      Puhumattakaan sitten niistä vieläkin arkisemmista asioista. Kaupassa käynnistä, uuden talvitakin hankkimisesta, pyykkien pesusta reissua varten, junalipun ostosta, talvikenkien käyttämisestä suutarilla, juhlakoltun tekemisestä...

                      Juupa juu. Ehkä tässä olisi uudenvuoden lupauksen paikka.

                      Lupaan mahdollisuuksien mukaan tehdä sellaiset asiat jo tänään, jotka periaatteessa voisin tehdä vasta huomenna.

 

P.S. Graduni Ratsastus on elämyslaji - Ratsastusharrastuksen merkitys kaupunkilaiselle aikuisratsastajalle löydät kotisivujeni referensseistä.